Tarvitaanko valokuidun äreitä nopeuksia?

Valokuituhankkeiden matkakumppanina on alusta alkaen ollut aktiivinen, jopa tulinenkin keskustelu puolesta ja vastaan. Vastakkainasettelussa nostetaan esiin omaa näkökantaa ja kumotaan toisen perustelut.

Ehdottomia vastustajia löytyy vain muutamia, mutta paljon on heitä, ketkä eivät näe valokuitua tarpeelliseksi omalla kohdallaan. Kysytään, että kuka ihmeessä tarvitsee noin äreitä nopeuksia. Ja todetaan, että kyllä minulle riittää mokkula ja tämänhetkinen nopeus.

Huippunopean laajakaistan rakentaminen ei ole yksittäisten kuntalaisten tai kunnan asia. Vaatimukset tulevat valtiovallan taholta. Huippunopean laajakaistan tehot eivät myöskään ole meidän päätettävissä. Teho- ja laatuvaatimukset tulevat lainsäädännöstä.

Laki laajakaistarakentamisen tuesta haja-asutusalueilla kelpuuttaa hankkeiden tukikelpoisiksi kustannuksiksi vain ja ainoastaan edistyksellisten viestintäpalvelujen tarjontaan kykenevien verkkojen kustannukset.

Miten edistyksellinen viestintäpalvelu lain perusteluissa määritellään? Sanatarkasti, lainattuna lain yleisperusteluista, se menee näin:

”Valtioneuvoston laajakaistarahoitusta koskeneessa periaatepäätöksessä viitataan 100 megabitin laajakaistayhteyksiin, ja tätä yhteysnopeutta olisikin siis pidettävä edistyksellisen viestintäpalvelun vähimmäistasovaatimuksena. Muita edistyksellisen viestintäpalvelun ominaisuuksia ovat esimerkiksi palveluiden symmetrisyys ja toimintavarmuus.” (HE 176/2009, s. 30)

Sadan megabitin laajakaistayhteys olisi nähtävä siis vähimmäisvaatimuksena. Lisäksi kun symmetrisyyden ja toimintavarmuuden vaatimukset otetaan tosissaan, silloin ei tuetun laajakaistaverkon vaihtoehdoksi jää muuta kuin valokuituverkko. Tukirahalla rakennettavan verkon on myös riitettävä pitkälle tulevaisuuteen. Liikenne- ja viestintäministeriön julkaisuissa valokuidun luvataan riittävän ainakin 50 vuodeksi.

Yksi merkittävimmistä asioista, joka ajaa huippunopean laajakaistaverkon rakentamiseen, tulee Valtiovarainministeriön taholta. Valtiovarainministeriö on saanut juuri päätökseen etäpalvelupilotoinnit. Seuraava askel on laajentaa etäpalvelut yhteispalvelupisteisiin. Jo niin pian kuin vuoden 2015 loppuun mennessä ministeriö tavoittelee etäpalvelujen laajamittaista kotikäyttöä.

Tämä tarkoittaa sitä, että hyvin monet asiat siirtyvät hoidettavaksi kotoa käsin näyttöpäätteellä. TE-toimisto, maistraatti, Kela, oikeusapu, Verohallinto, poliisi, tulevat tarjoamaan palvelujaan etäpalveluina ja vuorovaikutteisesti.

Hakemuksen lähettäminen tai veroilmoituksen täydentäminen sujuvat kohtalaisesti nykyisilläkin yhteyksillä. Mutta sitten, kun pitäisi päästä neuvottelemaan näköyhteyden kautta virkailijan kanssa tai täyttämään yhtäaikaisesti samaa lomaketta, voi tullakin ongelmia, kun yhteys on epäsymmetrinen eli tietoliikenteen lähetysnopeudet ovat huomattavasti alhaisemmat kuin latausnopeudet.

Valtiovarainministeriön suuri huoli on se, jos kotien etäpalvelumahdollisuus jää hyödyntämättä tarvittavan tietoliikenteen ja infrastruktuurin puutteen tai vajavaisuuden vuoksi.

Palveluasumisen ja kotona asumisen turvatuotteita kehittävät yritykset ovat myös erittäin huolissaan välinpitämättömyydestä kiinteään valokuituverkkoon. Jopa LTE (Long Term Evolution)-tekniikalla toimivissa yhteyksissä havaitaan sekunnin murto-osan katkoja, jotka voivat olla vaativiin etäyhteyksiin, muun muassa vartiointi- ja valvontajärjestelmiin, haitallisia. Esimerkiksi 4G-verkoissa käytetään LTE-tekniikkaa.

Tehdäänpä laajakaistaverkon rakentaminen tuella tai tuetta, lainsäätäjän linjaamia vähimmäisvaatimuksia ei ole syytä nykyajan kehitysvauhdissa vähätellä.

Paikallinenkin keskustelu aiheen tiimoilta on tärkeää, mutta asian eteenpäin puskeminen tulee meidän väittelyistämme huolimatta ylempää valtiovallan taholta. Toivottavasti emme tietämättömyyttämme ja epäröinnillä jää kehityksen kelkasta.

Lea Mikkonen